Kesä

Kesä eli suvi on vuodenaika kevään ja syksyn välissä. Kesä on vuodenajoista lämpimin, koska maapallo on silloin kallistunut niin, että aurinko säteilee maan pinnalle jyrkemmässä kulmassa kuin muina vuodenaikoina. Pohjoisella pallonpuoliskolla kesäkuukausiksi lasketaan tavallisesti kesä-, heinä- ja elokuu, eteläisellä pallonpuoliskolla joulu-, tammi- ja helmikuu.

Kesän määritelmä

Kesän pituus voidaan määritellä useilla eri tavoilla, joko kalenterin mukaan tai ilmaston tai sään perusteella. Vanhan tähtitieteellisen määritelmän mukaan pohjoisen pallonpuoliskon kesä alkaa kesäpäivänseisauksesta 21. tai 22. kesäkuuta ja päättyy syyspäiväntasaukseen 22. tai 23. syyskuuta. Vastaavasti eteläisen pallonpuoliskon kesä alkaa 21. tai 22. joulukuuta ja päättyy 20. tai 21. maaliskuuta. Kuukausista kesään kuuluviksi lasketaan tavallisesti kesä-, heinä- ja elokuu. Terminen kesä katsotaan alkavaksi, kun vuorokauden keskilämpötila nousee pysyväisluontoisesti +10 °C yläpuolelle, ja päättyväksi, kun se vastaavasti laskee saman rajan alle. Terminen kesä kestää Etelä-Suomessa neljä kuukautta, Pohjois-Lapissa vain kaksi. Suomessa kesällä saatetaan myös tarkoittaa koulujen kesäloma-aikaa, joka alkaa kesäkuun alussa ja kestää nykyään 9–11 viikkoa vuodesta ja paikkakunnasta riippuen.

Kesä Suomessa

Suomessa ilmastotieteellinen terminen kesä tarkoittaa vuodenaikaa, jolloin vuorokauden keskilämpötila on korkeampi kuin +10 °C. Pohjois-Lapissa kesän pituus on noin kaksi kuukautta, kesäkuun lopulta elokuun lopulle. Oulun seudulla kesän pituus on jo kolme kuukautta, kesäkuun alusta syyskuun alkuun. Etelärannikolla ja Lounais-Suomessa kesän pituus on neljä kuukautta, toukokuun lopulta syyskuun lopulle. Käytännössä kesäksi monissa yhteyksissä lasketaan kesä-, heinä- ja elokuu.

Kesällä yötön yö alkaa Utsjoella 18. toukokuuta, ja ensimmäinen päivä yöttömän yön jälkeen on 28. heinäkuuta.